Kirjastoautonkuljettajat ovat usein kirjastoautonkuljettaja-virkailijan nimikkeellä toimessaan. Palkkahinnoittelussa he ovat kirjastovirkailijoita. Heidän työhönsä kuuluu kuitenkin virkailijatyön lisäksi raskaan auton ajaminen usein hankalissa olosuhteissa. Työ on niin suuressa määrin erityislaatuista, että kirjastoautonkuljettaja-virkailijalla pitäisi olla KVTES:ssä oma hinnoittelutunnus ja peruspalkka.

                                                                                                             Kongo Müller

Uusi kirjastopolitiikkakirjanen on hämmästyttävän lattea, täynnä hallinnollista kapulakieltä. Se ei suostu ymmärtämään, millaista julkisten palvelujen alasajo nyky-Suomessa on ja millaisiin ideologisiin lähtökohtiin se perustuu.

Tiedosta kirjanen puhuu löysästi ikään kuin se olisi käsitteellisesti selkeä paketti ja kirjaston asiakkaat olisivat tiedon relevanssin testaajia ja pyyteettömiä totuuden etsijöitä. Kirjasen kirjoittajat eivät tunnu suurestikaan tietävän, missä kirjaston asiakkaat netissä surffailevat ja mitä he tavoittelevat.

                                                                                                              Kongo Müller

Useilla seuduilla ollaan yhdistämässä kuntien kirjastolaitoksia seutukirjastoiksi. Lähes jokainen seutukirjastoa suunnitteleva tekee tätä työtä ensimmäistä kertaa. Hän siis joutuu lähtemään suunnitteluprosessiin melko puhtaalta pöydältä, vaikka joitakin seutukirjastojen tilannekartoituksia ja prosessikuvauksiakin on saatavissa. Kuitenkaan mitään systemaattista ohjeistoa uuden kirjastolaitoksen muodostamistapahtumasta ei kaiketi ole olemassa. Eikö joku asiaan perehtynyt voisi sellaisen laatia?

                                                                                                                Kongo Müller

Ovatko Heikki Poroila ja Vesa Suominen ainoat Suomen kirjastopohdiskelijat? Vai onko näillä arvon herroilla vain poikkeuksellisen paljon ilmaisuvoimaa ja aikaa ilmaista?

Kirjastokeskustelu on turhan elitististä, muutaman äänen aukaisua. Eikö maaseudun kirjastoihmisillä ole mitään sanottavaa? Vai eikö heillä ole aikaa sanoa?

                                                                                                                         Kongo Müller

Uudessa Suomen yleisten kirjastojen historiassa Ilkka Mäkinen kirjoittaa pilkallisen vähättelevästi Kirjastopoliittisen yhdistyksen KPY:n vaikutuksista Suomen kirjastolaitokseen ja kirjastotieteeseen. Kyllähän KPY:n toiminnasta ylilyöntejä löytyy, mutta eiköhän KPY:n jotakin värinää pikkuporvarillisten piiloarvojen hallitsemassa kirjastomaailmassa synnyttänyt.

Onneksi siis KPY:n aktivistit pian luopuivat tavoittelemasta taloudellista demokratiaa ja tyytyivät porvarillisen kirjastopolitiikan lähettiläiksi. Hurskaasti Mäkinenkin iloitsee, miten entisille stalinisteille on annettu anteeksi heidän hairahduksensa ja paremman maailman utopiansa. Vaikka vieläkin 30 % kannattaa Suomessa jonkinlaisia vasemmistopuolueita, ei tällainen ideologinen valinta näy kirjastojen linjauksissa. Hankkikaamme siis kirjastoihin enenevässä määrin angloamerikkalaista roskaviihdettä, luopukaamme turhasta vähälevikkisestä yhteiskunnallisesta kirjallisuudesta, niin eiköhän tuo prosentti putoa ainakin kahteenkymmeneen. Ja keinottelijat ja muut yrittäjähenkiset yksilöt saavat nukkua yönsä levollisesti ja elää riemukkaat päivänsä vailla politiikan ahdistelua markkinoiden syleilyssä.

Vai tarvittaisiinko sittenkin uusi KPY?

                                                                                    Kongo Müller