sunnuntai, 1. elokuu 2010

Kirjasto-ongelmia 28: surkea Axiell Arena

Axiell Arenan koeversioita on joillakin kirjastoilla. Tuleeko Arenan aineistonhakusysteemistä todella niin primitiivinen kuin koeversioissa? Näin alhaalla suomalaisissa kirjastoissa ei ole oltu ainakaan sataan vuoteen.

                                                                                                   Kongo Müller

keskiviikko, 30. kesäkuu 2010

Kirjasto-ongelmia 27: kirjastotyön yksityistäminen

Olen  vankkumaton julkisten palvelujen kannattaja. Sen vuoksi pelkään, että yleisten kirjastojen kirjastotyökin siirretään tulevaisuudessa yksityisten keinottelijoiden vastuulle. Ikävää kyllä tämänkaltaiselle kehitykselle olisi ehkä löydettävissä perusteitakin

Kirjastoja hoidetaan varsin tehottomasti. Työntekijöiden työaikaa ei hyödynnetä optimaalisella tavalla. Syinä tähän ovat esimerkiksi kirjastojen kehno muutosjohtaminen, henkilökunnan takertuminen vanhoiden toimenkuviin ja henkilöstörakenteen vääristyminen. Kirjastoissa on liian paljon kirjastovirkailijoita, jotka ovat tottuneet ensisijaisesti lainaamaan ja palauttamaan aineistoa. Tällainen työ kuitenkin automatisoimisen vuoksi häviää lähes kokonaan. Joskin poikkeuksia tietysti löytyy, virkailijoiden valmiudet aktiiviseen, esittelevään, ulospäinsuuntautuneeseen kirjastotyöhön ovat usein vähäiset. Vaikka Siwan kassa tai R-kioskin myyjä työskentelee yksin, monissa kirjastoissa edellytetään, että hiljaisessakin työvuorossa työskentelee kaksi.

Eikö kirjastotoimenjohtajien tehtävä olisi siirtää työskentelytavat 2000-luvulle ja ottaa ohjeensa työjärjestelyihin työnantajalta eikä henkilökunnalta?

                                                                                                          Kongo Müller

 

perjantai, 30. huhtikuu 2010

Kirjasto-ongelmia 26: lainaus- ja palautusautomaatit

On merkillistä, että yleisten kirjastojen toimintatavat uusiutuvat niin hitaasti, vaikka muutosten teknologiset edellytykset olisivatkin kunnossa. Suurin este on kirjastojen jähmettynyt henkilökunta, joka toimii vuosikymmenien takaisella tyylillä. Vaikka maailma ympärillä elää 24 tuntia jokaisena viikonpäivänä, kirjastojen aukioloajat ovat kutakuinkin samat kuin 1970-luvulla. Kaupat eivät kumma kyllä ole näin uskollisia menneille toimintatavoille.

Vaikka olemme  ylpeitä suomalaisesta kirjastolaitoksessa, jonkinmoinenkin kiertely ulkomailla paljastaa, että kirjastojen perustoiminnot ovat meillä varsin primitiivisiä. Lainaus- ja palautustoiminnat on suurin piirtein kokonaan automatisoitu vain muutamissa suurien kaupunginkirjastojen pääkirjastoissa. Onko lainojen ja palautusten kirjaaminen tosiaan sitä 2000-luvun tärkeää kirjastoammatillista työtä? Jos kirjastoalan osaaminen on tätä, koulutus on todella mennyt hukkaan. Ei kannata opiskella vuosikausia tehtävään, jonka oppii minuutissa. Kirjastoalan palkat ovat huonot, mutta siitä tuskin on syytä valittaa, jos kaiket päivät luemme kirjaston lainaus- tai palautuspisteessä tarroja.

Lainaus- ja palautustoiminnan automatisoinnin suurissa ja keskisuurissa kirjastoissa täytyisi olla täydellistä. Jotkut asiakkaat kokevat pahana sosiaalisten kontaktien vähenemisen, mutta itse asiassa automatisointi mahdollistaa ja antaa aikaa syvemmälle asiakkaiden ja kirjaston henkilökunnan vuorovaikutukselle Automatisointiin on pakotettava. Jos tiskin takana istuu sama määrä virkailijoita kuin ennen ja halukkaat saavat käyttää automaatteja, järjestelystä ei ole mitään hyötyä. Kirjastojen aukioloaikoja voidaan automaation avulla lisätä huomattavasti ja henkilökuntaa voidaan vapauttaa aktivisempaan kirjastotyöhön.

Lainaus- ja palautusautomaatit eivät enää ole kovin kalliita. Mikä siis estää muutoksen? Ne työntekijät, jotka ovat istuneet lainaustoimistossa 30 vuotta.

                                                                                                       Kongo Müller

 

lauantai, 6. maaliskuu 2010

Kirjasto-ongelmia 25: kirjastolaiset palkkavertailussa

Uusi KVTES ei sinänsä ollut huono naisvaltaiselle kirjastoalalle. MIten niukkoina aikoina yleisissä kirjastoissa työskentelevien asemaa ylipäänsä voisi parantaa? Yksi ongelma on siinä, että työn vaativuus ei tule ilmi ammattinimikkeiden kautta eikä toisaalta työn vaativuuden arvioinnissa olevat mittarit suosi laaja-alaista kulttuurityötä. Tärkeää olisi eriyttää kirjastotyöntekijöitä eri ammattinimikkeille ja eri palkkahninnoitteluun. Hierarkian yläpäässä tähän suuntaan on edetty, mutta kaiketi esim. informaatikko, erikoiskirjastonhoitaja ja erikoiskirjastovirkailija vaatisivat kirjastoautonkuljettaja-virkailijan ohella oman hinnoittelun. Siten työntekijän palkkaus saisi korkeamman lähtötason kuin pelkillä kirjastonhoitaja/kirjastovirkailija ammateilla, eikä olisi niin kunnan henkilöstöhallinnon armoilla. Mikä järjestö tai ketkä henkilöt tällaisia tavoitteita voisivat edistää?                   

                                                                                    Kongo Müller

 

maanantai, 18. tammikuu 2010

Kirjasto-ongelmia 24: kirjastoautonkuljettajan palkkaus

Kirjastoautonkuljettajat ovat usein kirjastoautonkuljettaja-virkailijan nimikkeellä toimessaan. Palkkahinnoittelussa he ovat kirjastovirkailijoita. Heidän työhönsä kuuluu kuitenkin virkailijatyön lisäksi raskaan auton ajaminen usein hankalissa olosuhteissa. Työ on niin suuressa määrin erityislaatuista, että kirjastoautonkuljettaja-virkailijalla pitäisi olla KVTES:ssä oma hinnoittelutunnus ja peruspalkka.

                                                                                                             Kongo Müller