Uusi kirjastopolitiikkakirjanen on hämmästyttävän lattea, täynnä hallinnollista kapulakieltä. Se ei suostu ymmärtämään, millaista julkisten palvelujen alasajo nyky-Suomessa on ja millaisiin ideologisiin lähtökohtiin se perustuu.

Tiedosta kirjanen puhuu löysästi ikään kuin se olisi käsitteellisesti selkeä paketti ja kirjaston asiakkaat olisivat tiedon relevanssin testaajia ja pyyteettömiä totuuden etsijöitä. Kirjasen kirjoittajat eivät tunnu suurestikaan tietävän, missä kirjaston asiakkaat netissä surffailevat ja mitä he tavoittelevat.

 

                                                                                                              Kongo Müller