Kaj Chydeniuksen ja Aulikki Oksasen Siirtotyöläinen -laulu tulee mieleen pohtiessa kirjastotyön nykytilannetta. "Juna hiljaista miestä kuljettaa. Mitä miettii se mies? Mihin matkustaa? On ruskea salkku ja takki, kumisaappaat ja lippalakki." No, ehkä tämä kuva ei sovi työhaastatteluissa kulkemiseen: kulkija ei useinkaan ole mies ja vielä harvemmin hänellä on kumisaappaat. Ankeus on kuitenkin samanlainen.
Suomalaista kirjastolaitosta ajataan rajusti alas. Ilmeisesti esim. eläkkeelle siirtyvien tilalle ei oteta uusia:  avoimia työpaikkoja ei juurikaan ole, ei ainakaan julkisuudessa.

Toimet täytetään aina samalla kaavalla. Niihin valitaan nuori nainen, jolla on kyllä muodollinen pätevyys mutta ei juuri olleenkaan työkokemusta. Hän on omasta kirjastosta tai on muuten tuttu. Työkokemukselle ei anneta mitään arvoa, ja valitsijoiden mielivalta on täydellinen. Haastatellun persoonasta tehdään löysästi pitkälle meneviä johtopäätöksiä ja siten voidaan helposti syrjäyttää kokeneemmat hakijat suosikin tieltä. Joskus kaipaa niitä byrokraattisia aikoja, jolloin esimerkiksi kouluhallitus nimitti oppikoulun opettajat pelkästään papereiden perusteella.

Näytää siis siltä, että perustuslain 9 §:n Suomen kansalaisille antama oikeus asuinpaikan valintaan koskee vain alle 35-vuotiaita ja eläkeläisiä. Ei pääse muuttamaan, kun ei saa töitä. Ja töitä ei saa, ellei ole jo tulevassa mahdollisessa työpaikassa jotakin puuhaamassa

                                                                                                    Kongo Müller