Uusi  luonnos "Yleisten kirjastojen strategia vuosille 2009–2015" sisältää arveluttavia linjauksia. "Uudenlainen tilankäyttöajattelu" tarkoittanee suomeksi kirjastotilan ja -aineiston minimoimista. Tämä on hyvin sisäistettyä uusliberalistista ideologiaa, jonka mukaan kaikki julkinen tila on lähinnä turha kustannus, poikkeuksena vain kilpailuideologiaa tukevat laitokset, esim. urheiluhallit. Kirjastostrategiassa tämä näkyy pyrkimyksenä luoda kirjastolle pieni "laatukokoelma". Tällainen laatukokoelma on yhtä tyhjä termi kuin laatuaika: kirjastoaineiston laadulle ei ole mitään selkeitä mittareita ja kulttuuri on niin eriytynyt, ettei yhteisiä arvottamiskriteereitä ole. Tosiasiassa kokoelmien supistaminen johtaa marginaalisen aineiston häviämiseen, henkisen potentiaalin näivettymiseen ja ideologiseen yksipuolistumiseen. Tuntien kirjaston suoritetavoitteet laatukokoelma olisi angloamerikkalaisen viihdekirjallisuuden kooste täydennettynä muutamalla julkkistaustaisella keitto- ja sisustuskirjalla ja juppimuistelmalla.

Kirjastourani aikana en ole koskaan törmännyt tilanteeseen, että jotain aineistoa olisi liikaa, mutta joka päivä törmään siihen, että jotain aineistoa ei ole olleenkaan tai ei riittävästi. Aineistoa voi tietysti olla liian paljon käytettävään tilaan nähden, aineisto on usein puutteellisesti järjestettyä ja varsinkin vanhemman aineiston indeksointi on surkeaa. Jos tila ei riitä, otetaan käyttöön lisää tilaa! Useat kirjastot sijaitsevat koulukeskuksissa, joista oppilasjoukon vähetessä kyllä tilaa löytyy helposti ja halvalla. Kirjasto tarjoaa ensisijaisesti aineistoa, ei ilmaa, vaikka kirjasto voi olla ja onkin myös tapaamisfoorumi. Toki kirjastojen kokoelmayhteistyötä on lisättävä, mutta kaukolainaksi saatava aineisto ei koskaan korvaa läsnäolevaa varsinkaan, jos lainaukseen kirjastokimpan sisälläkin kuuluu varaus- ja/tai kuljetusmaksu. Kokoelmien heikentäminen tekisi siis lainaamisesta maksullista.

Kirjastoaineiston voimakasta karsimista perustellaan sen vanhentuneisuudella. Vanheneminen on kuitenkin myös ideologinen ja kaupallinen termi. Sillä tiedon tasolla millä yleinen kirjasto toimii suhteellisen pieni osa aineistosta vanhenee esim. 10 vuodessa. Jonkin tutkimusalan uusin kirjallisuus voi lähtee toisenlaisesta paradigmasta kuin vanhempi, mutta nimenomaan kirjaston kannalta on tärkeää, että esim. 1980-luvun ja 2000-luvun puutarhanhoito tai kasvatustiede keskustelee oman traditionsa kanssa. Aineiston poistaminen ei saa olla tämän keskusteluyhteyden estämistä.

Kongo Müller