Yleisissä kirjastoissa työskentelevät ovat yhä enemmän työsopimussuhteisia eivätkä virassa olevia. Varsinkin ammattijärjestöt edellyttävät, että työsopimukseen tarkalleen on määriteltävä, mitä työntekijän tehtäviin kuuluu eikä "muuna esimiehen määrämänä työnä" saa teettää työsopimuksessa mainitsemattomia tehtäviä. Monet työsopimukset ovat kymmenien vuosien takaa, ja koko kirjaston toimintaympäristö on tänä aikana tietysti perusteellisesti muuttunut. Vastaavasti nyt tehtävien työsopimusten sisältö saattaa jo muutaman vuoden kuluttua olla historiaa.

Tämä asetelma tuo kirjastoihinkin mukavia suojatyöpaikkoja. Työntekijä tekee tiukasti vain sitä, mitä sopimuksessa määrätään. Koska työsopimusta ei voi yksipuolisesti muuttaa sitä irtisanomatta, työntekijä selviytyy tekemällä sopimuksessa mainituista vielä tänä päivänä jäljellä olevat, joskus varsin vähäiset tehtävät, koska irtisanomismenettelyyn ei kuitenkaan löydy työnantajalta valmiutta.

Pitääkö palkata eri työntekijä hakemaan pullaa kirjaston vieraille tai heittämään soraa kirjaston edustan jäiselle kulkuväylälle, koska näitä tehtäviä ei mainita kenenkään työsopimuksessa? Yksityisellä puolella työntekijät epäilemättä pakotetaan suoraviivaisesti mukauttamaan työnsä sisällön olosuhteisiin ja pahimmassa tapauksessa vaikka laittomasti irtisanotaan menneisyyteen takertuneet. Kunnalliset takertujat sahaavat kyllä omaa oksaansa, koska toimenkuvien jäykkyydestä aiheutuvat lisäkustannukset johtavat helposti palvelujen yksityistämiseen.
                                                                                                           Kongo Müller